Huomisen yhteiskunta – olosuhteet hyvinvoinnille
08.07.2019 Sanna Lanki Johtaminen

Huomisen yhteiskunta – olosuhteet hyvinvoinnille

Esimiestyö Johtaminen Kulttuuri

Blogi sisältää otteita kauppatieteen tohtori ja tulevaisuustutkija Mika Aaltosen tuoreimmasta kirjasta Huomisen yhteiskunta – olosuhteet hyvinvoinnille. Kirjassa kuvataan, mistä käynnissä olevasta globaalista muutoksesta on kyse ja millaiselle ajattelulle toimintamme 2000-luvulla pitäisi perustua.

Viimeistään nyt useimmille suomalaisille ja länsimaisille ihmisille on tullut selväksi, millainen on 2000-luvun toimintaympäristö. Sitä leimaavat kaksi piirrettä:

  1. Päätöksentekoon liittyvä epävarmuus ja kompleksisuus
  2. Maapallon fyysisten rajojen rajallisuus

Edessämme on pitkä ja perusteellinen muutos.

Yhtenä osa-alueena kirjassaan Aaltonen käsittelee muuttuvaa johtajuutta. Tässä blogissa keskitymme muuttuvan johtajuuden –teemaan. Vaikka tekstissä liikutaan globaalilla tasolla, asiat ovat sovellettavissa yrityksiin ja muihin organisaatioihin.

Vanha vs. uusi johtamisajattelu

Albert Einstein totesi tunnetussa sitaatissaan, että ”nykyisiä ongelmia on mahdotonta ratkaista samalla ajattelulla, joka ne on aiheuttanut”. Perinteinen ajattelu keskittyy rakenteisiin ja valtakysymyksiin, vallan jakoon ja sen käyttöön.

Toivottomuus on syvä voimattomuuden tunto. Se on ajatus ja tunne siitä, ettemme pysty rakentamaan parempaa yhteiskuntaa (vertaa yritystä), ja että meiltä puuttuu voimia ja valtaa ratkoa ongelmia.

Valta tuntuu sopivan paremmin pysäyttämään uusia ideoita (vertaa yritystasolla), varjelemaan poliittisia ja taloudellisia intressejä kuin aikaansaamaan tarvittavia uudistuksia. Pelkistetysti ajatellen valta on kykyä aikaansaada haluttuja tuloksia. Sitä käytetään eri tavoin: politiikan, lain ja säätelyn keinoin sekä yhteisiä resursseja eli verorahojen käyttöä ohjaamalla. Nyt edellä esitetty ajatus on kyseenalaistettu. Usko julkiseen sektoriin ja usko hallituksiin on laskenut.

Monet ihmiset Suomessa ja länsimaissa elävät historian parasta aikaa, kun elintaso ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat paremmat kuin edeltävät sukupolvet ovat kuvitelleetkaan. Silti monet tämän päivän ongelmista tuntuvat ratkaisemattomilta ja loppumattomilta (esim. työllistämisen vaikeus, saavutettujen etujen leikkaus).

Lähtökohtana taloudellisille ja poliittisille muutoksille pitäisi olla perusteellinen ja syvällinen keskustelu muutosfilosofiastamme, arvoistamme ja erilaisista mahdollisista lähestymistavoista pitkän aikajänteen ongelmiin (vertaa yritystasolla).

Kun etsimme vaikuttavampaa päätöksentekoa, yksi vastaus on ottaa huomion useampi vallan taso päätöksiä tehtäessä. Keskeinen ajatus on ottaa ihmiset laajemmin ja aikaisemmin mukaan päätöksentekoon ja demokraattisiin prosesseihin, jotka koskettavat heidän elämäänsä (vertaa työntekijöitä).

Voimme edelleen luottaa hierarkiaan, kun se on paikallaan, mutta myös rakentaa ja tukea aikaisempaa sallivampaa yhteiskunnallista viitekehystä, joka antaa ihmisten ja yhteisöjen itse kehittää ja etsiä ratkaisuja ongelmiinsa. Johtajuus nojaa jälkimmäisessä tapauksessa enemmän kysymyksiin kuin vastauksiin, suhteisiin kuin rakenteisiin, reflektointiin kuin reaktioihin.

Toinen vastaus löytyy ohjaavista periaatteista. Samalla, kun pyritään hyödyntämään vallankäytön eri tasoja, etsitään hyötyjä tarkastelemalla ongelmia koko yhteiskunnan tasolta holistisesti ja systeemisesti.

Suuren mittakaavan muutos pohjautuu usein yhteiseen visioon yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Visio muutetaan joukoksi tavoitteita, joihin toimijat voivat sitoutua ja joiden toteutumista he tulevat seuraamaan. Roolien selkeys ja viestinnän jatkuvuus on yhdistetty vastuuorganisaatioon, jonka tehtävänä on ylläpitää energiaa ja vauhtia.

Sen sijaan, että johtamisessa panostettaisiin yhä tarkempiin ja tiukempiin ohjeisiin, panostetaan vision merkitykseen ja jätetään tarkempi suunnittelu tekijöille. Samalla korostetaan osallistumista, sitoutumista ja tekoja. Uusi johtamisen paradigma koostuu usein yhdistelmistä ja kokeiluista, uudenlaisesta ja joustavammasta ajattelusta, digitaalisuuden hyödyntämisestä ja paremmasta tiedolla johtamisesta.

Tarvitaan siis parempia, osuvampia ja vaikuttavampia päätöksiä. Niihin uskotaan päästävän, kun päätöksentekoprosessia avataan, se tehdään nopeammaksi, päätökset tehdään mahdollisimman alhaisella tasolla ja niitä tuetaan teknologian avulla.

Tärkein huomio kuitenkin on, että päätöksien pitää olla paremmin sidoksissa ihmisiin (vertaa työntekijöihin), joiden elämää (työtä) ne koskettavat.

”Yhtään järkevää päätöstä ei voida tehdä ajattelemalla maailmaa ainoastaan sellaisena kuin se nyt on, vaan on huomioitava myös, millainen se tulee olemaan” – Isaac Asimov

 

Lisää juttuja löydät blogisivustoltamme